sarilait

Rahanarvonlaskuri

Vanhempani olivat nuoria saadessaan minut, ja isäni joutui armeijaan ollessani vauva. Minua on aina huvittanut tarina vanhempieni rahatilanteesta.

Tuohon aikaan hyvin harvalla oli lankapuhelinta, eikä köyhällä nuorellaparilla tietenkään ollut moista luksusta. Yhteyttä pidettiin kirjeitse. Isäni lähetti äidilleni kirjeen, jossa pyysi rahaa. Äitini lähetti isälle viiden markan setelin ja evästyksen ettei isä tuhlaisi kaikkia.

Olen pitkään miettinyt, minkä arvoinen tuo viisimarkkainen todellisuudessa oli. Nyt sain vastauksen, 7,68€. Tiukkaa siis piti.

Suomen pankin rahamuseon verkkosivuilta löytyy rahanarvonlaskuri. Ohjelmaan on syötetty elinkustannusindeksi, joten sen avulla voi kätevästi vertailla mitä esim. ensimmäinen palkka olisi nykyrahana. Ohjelma alkaa vuodesta 1811, joten varmasti kaikille löytyy tutkittavaa. Voin kokemuksesta kertoa, että tuo on erittäin koukuttava laskuri.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen käyttänyt erilaisia netistä löytyviä rahanarvonlaskureita silloin tällöin samanlaisesta mielenkiinnosta vertailla hintoja ja palkkoja menneisyydestä suhteutettuna nykypäivään.

Näppituntumalta yleinen fiilis on se, että palkat ovat olleet viime vuosituhannella huonompia ja useimmat hinnat kalliimpia. Tupakka on nykyään selvästi kalliimpaa, mutta esimerkiksi paljon taivasteltu bensiinin hinta on hyvin samoissa kuin 70-luvulla.

Voi ja kahvi ovat huomattavasti halvempia tänään kuin juuri milloinkaan ennen. Lisäksi on olemassa paljon tuotteita, joita ei aiemmin ole ollut olemassakaan, mutta niihin rinnastettavat tuotteet, kuten tietokoneet tai taskulaskimet, ovat nykyään noin sadasosan arvoisia 70-lukuun verrattuna.

Ensimmäiset väritelevisiot vuonna 1968 maksoivat noin 4000 markkaa ja rahanarvolaskurien mukaan se on noin 8000 euroa tämän päivän rahassa. Ja ne toosat olivat metrin paksuisia kömpelöitä ja huonoja rakkineita.

Joten ei ennen ollut juuri mikään paremmin. Tuo mainitsemani tupakka korkeintaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kysymys Juhalle, eli kun olet käyttänyt noita erilaisia rahanarvolaskureita, oletko havainnut kuinka rahan arvo tasaisesti laskee. Eikä EU tuonut rahanarvon laskuun mitään lääkettä, vaikka väittämä on että inflaatio on nollissa tai ainakin lähellä sitä.

Mistä siis johtuu, että inflaatio on "virallisesti" nollissa, mutta mittareilla jälkeenpäin tarkasteltuna rahan arvo on kuitenkin alati laskeva???

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos inflaatio on yhden prosentin verran tai sitä vähemmän, niin kymmenen vuoden sisällä se kumuloituu kuin "korkoa korolle" siten, että päästään jo viidentoista prosentin hujakoille. Täytyy kuitenkin muistaa, että joinain vuosina vielä 70-luvulla elettiin yli viidentoista prosentin VUOSI-inflaatiota.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Voi ja kahvi ovat huomattavasti halvempia tänään kuin juuri milloinkaan ennen.

Kahvista en tiedä, mutta puoli kiloa voita maksoi vuonna 1985 17 markkaa, nyt sitä saa parilla eurolla tarjouksista, joskin on viime viikkoina ollut nousussa.

Voi on mielestäni paljon halvempaa nyt kuin koskaan minun elämäni aikana, joten komppaan Juhaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kävin linkin takaa laskemassa tuon 17 markkaa joka olisi nykyisin 5,65 euroa ja sellaista hintaa ei voilla todellakaan tänään ole.

Kävin myös katsomassa ensimmäisen palkkani, joko olisi tänään 4,65 euroa tunnilta ja oli silloin 3,30 markkaa timma. Haaveilimme silloin haamupalkasta joka olisi ollut 10 tunnilta.

Vuoden 1974 markka vastaa noin nykyistä euroa ostovoimaltaan. Palkkani tunnilta vuonna 1974 oli jo noin 18 markkaa, eli tuloni olivat siihen aikaan kohtalaiset.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ainakin täällä Tampereen seudulla oli 70 ja 80-luvuilla tapana, että kylään mentäessä emännälle vietiin neljänneskilon kahvipaketti tuliaisiksi. Taisi kahvi siis olla arvossaan. En ole enää vuosiin nähnyt niin pieniä kahvipaketteja.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olen käyttänyt kammottavia summia autokauppoihin, joten "kiitos" vain Sarille fiiliksieni pilaamisesta! Yli sata tonnia peruskokoisesta perheautosta v. 1989: liki 30 tuhatta euroa... tätä tarkoittaa oppiraha.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Entäs se, kun nuorena hoidin naapurin mukulaa vajaalla neljällä eurolla tunti?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olitko edes talon leivissä, vai jouduitko huolehtimaan eväistäsi itse? Aika halvalla taisi työpanos mennä... arvaas muuten olisiko houkutus ryhtyä kyselemään "milloin olit nuori"?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #6

Just tuli 50 vuotta mittariin, eli laske siitä. En varsinaisesti ollut talon leivissä, mutta söin kyllä aina kun oli mahdollista. Nuorena likkana en osannut pyytää tarpeeksi liksaa. En minä siitä sentään veroja maksanut.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #7

Yhtä sun toista minäkin uskon muistavani, mutta varusmiehen päivärahan suuruus vuodelta 1980 on täysin hukassa! Yksitoista kuukautta palvelusta aktiivisimmassa nuoruudessa, eikä mitään käsitystä tienestistä - noloa.

Olisiko tupakoinnilla (en ole ikinä polttanut) ollut tässä yhteydessä muistia virkistävä vaikutus? Intin päiväraha ja savukeaskin hinta ovat ilmeisesti vastanneet toisiaan melko tarkasti kautta historian.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #13

Oli muistaakseni noin kuusi markkaa silloin. Olin intissä lykkäystä saaneena vuoden 80 syksystä vuoden 81 syksyyn.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #14

Jostakin kumman syystä mieleeni on jäänyt jäätelötuutin hinta lapsuudessani. Vuonna 1978 lähikaupassa maksoi Valion jäätelötuutti 1,80mk. Laskurin mukaan hinta olisi tänään 1,08€. joten kyllä hinta vähän on tippunut.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #15

Hetkinen! Tuskinpa sitä tänään saa 1,08 eurolla?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #16

Kyllä mielestäni sellaisen perustuutin saa. Nykyään on tarjolla jos jonkinlaista jättituuttia sun muuta, jotka ovatkin jo kalliimpia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #17

OK, en ole niitä ostellut. Mutta tuon viestisi mukaisesti voisimme todeta, että hinta on aika kohdallaan eikä juuri muutosta ole tapahtunut.

Jäätelötötteröt kioskista ostettuna kyllä ovat nykyään kalliimpia, mutta siinäkin on otettava huomioon, että valikoimaa löytyy enemmän ja tötteröiden jäätelömäärä on suurentunut.

Mutta yhtä kaikki, vuonna 1963 sai pienen jäätelötötterön Museokadun ja Cygnaeuksenkadun risteyksen kioskista hintaan 25 penniä eli rahanarvonlaskurin mukaan 0,53 euroa. Ei irtoaisi mikään tänään siihen hintaan.

Voimme ilmeisesti todeta, että euron jälkeen pienet ja "merkityksettömät" hinnat ovat nousseet suuresti, mutta kokonaisuutena ottaen hintatatso on palkkoihin verrattuna alhaisempi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Jäätelötuutti maksoi 35 penniä kun minä olin 8 v ja postimerkki maksoi saman. Useita vuosia tuutti ja postimerkki kulkivat samoissa hinnoissa, nyt en ole seurannut, suklaatuutti Valio maksaa näemmä verkkokaupassa 0,89 ja postimerkki maksaa 1,50 joten jäätelö on halpaa jos postimerkkiin vertaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #24

OK, en näköjään ole oikein perillä tämän päivän tuuttihinnoista. Luulin, että ne maksavat vähintään kaksi euroa tai jotain. Kun olen havainnoinnut tötteröhintoja kioskeilla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #15

Jäätelö! Näin se muisti virkistyy kun sitä sopivasti pöyhäisee - kuin kompostia.

Ruokolahdella, myöhemmin nimetyssä osoitteessa Liisanpolku 1, toimi pieni ruokakauppa, jonka edustalle kauppias järjesti kesäkuukausiksi jäätelökioskin. Ajankohdan täytyi olla 1960-luvun loppuvuodet, koska muistan asioineeni kioskilla kotoani sadan metrin päästä. Tötterö, siis irtojäätelöä vohvelissa, maksoi 40 penniä. Kioskilla myytiin myös teollisia jäätelötuutteja, mutta niistäpä veloitettiinkin 70 penniä.

Jätskituutissa on aina ollut paljon enemmän syötävää kuin palloista kootussa tötteröannoksessa, mutta viimemainittu on aina ollut jotenkin... houkuttelevampi, enkä nyt tarkoita hintaa. Muistan myös hetken, kun tötterön yläpallo vierähti paikaltaan ja putosi maahan. Virheistään se lapsiasiakaskin oppii, ja markkahan on aina ollut hyvä konsultti!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

100 € vuonna 2002 oli yhtä arvokas kuin 123 € vuonna 2015. Eli matalasta inflaatiosta huolimatta rahan arvo on laskenut noin 18 prosenttia euron aikakaudella Suomessa.

Se ei kutenkaan ole tapahtunut tasaisesti, sillä voi on halvempaa kuin koskaan, kun taas huoltoasemalla kahvi on kalliimpaa ja vähittäiskaupassa halvempaa.

Millä selittyy se, että ennen euroa kahvikuppi huoltoasemilla maksoi yleiseti noin viisi markkaa kuppi, mutta euron käyttöön oton jälkeen pomppasi saman kupillisen hinta 2,30 euroon? Kun vastaavasti kahvipaketin hinta kaupassa ei pompannut mihinkään.

Ennustamani tapahtumasarja myös toteutui nopeasti, eli ns. Anttilan hinnat eli 0,99, 9,9 ja 99 tuli aika nopeasti hinnoitteluun takaisin, vaikka muuntokerroin silloin alkuun ei sitä tukenut.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vilkaisin tänä aamuna kirjahyllyyni, ja sen kiinnostavimpiin aarteisiin, eräiden aikakauslehtien sidottuihin vuosikertoihin.

Kotiliesi aivan alkutaipaleellaan 1923: irtonumero 3 mk.

Suomen Kuvalehti 100 vuotta sitten: 1 mk.

Hiusvesi-ilmoitus (tepsii hilseeseen ja kaljuuntumiseen!) SK:ssa, myös vuonna 1918: puoli litraa kuudella markalla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistui mieleeni, että vuonna 1964 mansikkaleivos Fazerin myymälässä Museokadulla Helsingissä maksoi 60 penniä. Rahanarvonlaskurin mukaan se oli 1,15 euroa tänään. Siinä kohden on kyllä tapahtunut roimaa hinnankorotusta. Tuskinpa saa lähellekään tuota hintaa. Lienee ainakin kaksinkertainen.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kymmenen pennin karkit maksoivat nykyrahassa 0,06€. Vieläkö kioskit myyvät irtokarkkeja kappalehintaan?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eivät taida myydä. Mutta "nallekarkkeja" sai yhdellä pennillä per kappale 60-luvulla. Eivät maksaneet kymmentä penniä. "Kymmenen pennin laku" sen sijaan oli siihen aikaan yleinen käsite. Ne olivat Fazerin neekereikuvioisia patukoita.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #21

Olen itse syntynyt vuonna -68, joten tuosta ajasta ei ole tietoa. Lapsuudestani on jäänyt mieleen eräs lähikauppa, jossa me lapset saimme käydä ilman aikuista. Välissä kun ei ollut autotietä.

Tuossa kaupassa myytiin merirosvorahoja kappalehintaan. Namuset pakattiin paperituuttiin. Voi sitä riemua, kun silloin tällöin sai vanhemmilta markan ja pääsi kauppaan merkkariostoksille.

En enää muista hintaa, mutta kyllä se tuutillinen merkkareita tuntui isolta määrältä pienen tytön kädessä.

Myöhemmin merkkareiden kokoa muutettiin, koska jotkut lapset olivat meinanneet tukehtua niihin. Ne uudet merkkarit tuntuivat ihan huijaukselta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #21

Nallekarkit maksoivat markan ja sitten vuoden 1963 jälkeen pennin. Tikkari maksoi 5 penniä, sitten seitkytluvulla kysyimme piruuttamme kioskilta, että paljon viiden pennin tikkari maksaa ja myyjä sanoi 20 penniä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun hopeamarkat otettiin käyttöön setelimarkkojen rinnalle vuonna 1963, niin silloin möin sotainvalidien hyväksi joulutähtipinssejä Töölössä. Ne maksoivat 50 penniä kappale. Eli ranhanarvon laskurin mukaan 1,06 euroa. Se tuntuu aika normaalilta hinnalta nykyäänkin. Euro moisesta voisi olla aika ottava hinta.

Kun koko 50 kappaleen laatan oli saanut myydyksi, niin siitä sai palkkiota viisi markkaa eli siis noin 11 euroa. Se kuulostaa kyllä hyvältä taskurahalta kansakoulun ekaluokkalaiselle.

Sain myös viikkorahaa markan viikossa, joten kun olin huippunuuka enkä tuhlannut mihinkään, niin rahaa kertyi kuukausien mittaan laatikon pohjalle mukavasti. Kolikot menivät KOP:n Roope-lippaaseen ja kun pankkitilikin oli avattu minulle, niin jossain vaiheessa 60-luvun puolivälissä minulla oli rahaa jo satoja markkoja.

Muistan kerran, kun löysin kaverini (Kansallismuseon lämmittäjän poika) kanssa kadulta 20 pennin kolikon ja kaverini ehdotti, että ostetaan kioskilta sillä karkkia, niin siitä tuli suuri riita, kun itsepintaisesti pidin pääni ja menin kotiin tallettamaan tuon kolikon säästöjeni joukkoon.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nikkelimarkasta tuli penni silloin 1963 ja satasesta markka. Eli hopeamarkka tuli satasen tilalle, kun kaksi nollaa otettiin pois, eihän nolla mitään merkinneet.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tuo hintamoka, minkä mainitsin yllä, tapahtui kun olin aikuinen. Kun olin 14-vuotias, aloin hoitaa naapurin ekaluokkalaista iltapäivisin. Nykyrahassa tienasin n. 40€ viikossa, eli ihan hyvin ikääni nähden.

Tämän lisäksi kävin välillä naapureilla ja sukulaisilla siivoamassa urakkapalkalla satasen kerta, eli nykyrahassa n. 40€.

Kun ottaa huomioon sen, että asuin kotona ja ruoka sun muut perustarpeet tuli valmiina, olin varakkaampi kuin nykypäivänä:o/

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tämän lisäksi kävin välillä naapureilla ja sukulaisilla siivoamassa urakkapalkalla satasen kerta"

En tiedä minä vuonna tuo oli, mutta kuulostaa todella ruhtinaalliselta palkkiolta. Muistatko varmasti oikein? Satanen (Snellman) oli suuri ja kunnioitusta herättävä seteli vielä 80-luvun alussa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #29

Muistan oikein. Tein noita keikkoja -82-84. Minä kyllä tein kämpissä pesuhommia pelkän pölyjen pyyhkimisen lisäksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #29

Minä siivosin päivän Koneen Hyvinkään tejtaalla ja sain siitä satasen 1970 eli silloin se satku oli vielä rahaa, 80 luvulla vain 40 euroa;)))

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vielä muistan yhden kiintopisteen hinnoista. Vuonna 1982 ostin ensimmäisen oman auton, se oli käytetty Fiat 600 mallinen "kadilaakki". 92-oktaaninen bensa maksoi silloin kolme markkaa litra. Se olisi nyt 1,23 euroa. Nykyään myydään alimmillaaan 95 oktaanista ja sen litrahinta on noin 1,5 euroa, joten aika samoissa mennään. Vaikka jo 70-luvun alussa alettiin puhua öljyn loppumisesta,.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minulle on jäänyt öljykriisistä mieleen tarrat, joissa oli öljytipan kuva ja teksti: Säästä energiaa.

Tuo onkin ainoa asia mitä öljykriisistä muistan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vuoden 1973 syksyllä arabimaiden hyökkäyksen jälkeen Israeliin alkoi ensimmäinen öljykriisi. Se nosti raakaöljyn hinnat kolminkertaiseksi vuoden 1974 alkupuolella.

Toinen öljykriisi tuli vuonna 1978. Syytä siihen en tiedä, mutta sille oli luonteenomaista varastojen haltijoiden pihtailu, mikä johti bensapulaan. USA:ssakin oli kaupunkeja, joissa joutui jonottamaan polttoainetta tuntikausia, jos sitä ylipäätään onnistui saamaan.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #33

80-luvullakin oli jokin lama. Muistan sen siitä, että isäpuoleni jäi työttömäksi eikä millään meinannut saada uutta työpaikkaa. En muista enää sen laman syitä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #34

Oikeastaan 80-luvulla ei ollut varsinaista lamaa, vaan se oli taloudellisesti hyvin seesteinen vuosikymmen. 80-luvun lopulla tosin mentiin kasinotalouteen ja "iloisiin kulutusjuhliin", joista silloinen Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg varoitteli.

80-luvun puolivälissä oli tosin pieni taloustaantuma, joka kesti vain vuoden. Silloin jotkut kokivat ongelmia oman työnsä kohdalla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #35

Oikein 1985 eivät asunnot oikein menneet kaupaksi, mutta jo kolmen vuoden päästä samoista asunnoista tapeltiin kovalla rahalla.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #35

Tuota taantumaa muistelen. En enää muista, miten pitkään isäpuoli oli työttömänä. 80-luvun loppupuolla alkoikin ne kulutusjuhlat. Olin juuri tullut täysi-ikäiseksi, ja postiluukusta tippui vähän väliä mainoksia, joissa pankit tuputtivat lainaa. Ei olisi tarvinnut kuin kävellä ovesta sisään ja pyytää, ja ulosmennessä olisi taskussa ollut tuhansia markkoja.

Loppu onkin sitten historiaa, ja tiedetään hyvin, miten siitä loppupeleissä kävi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #38

Vuosi 1990 oli vielä hilpeätä meininkiä kesän lopulle asti. Olin silloin työssä ulkomailla ja olin käymässä Helsingissä työmatkalla. Asuin hotelli Tornissa heinä-elokuun vaihteessa helteisenä iltana ja katsoin illan uutislähetystä. Ensimmäinen uutinen oli: "Lisenssivirasto lakkauttaa bilateraalikaupan idänviennissä".

Neuvostoliiton velka oli kohonnut sellaisiin lukemiin, että Suomi ei enää voinut rahoittaa viejien saatavia bilateraalikaupan pohjalta. Kadulla oli kuitenkin hilpeä meininki, kaljaterassit kansoitettuja ja ihmiset nauttivat.

Seuraavan kerran tulin Suomeen kahden kuukauden kuluttua syyskuun lopulla. Sade piiskasi katuja, puotien ikkunoissa ilmoituksia loppuun myynneistä ja uutisten ensimmäinen aihe: "Työttömyys noussut rakettimaisesti syyskuun aikana."

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #39

Itse aloitin opiskelut vuonna 1990 ja se oli hyvää aikaa kun hinnat laskivat.

Yht'äkkiä baareista sai "halpaa" keskiolutta kun vielä vuosi-pari aikaisemmin nautittiin nelosolutta ja makeita drinkkejä, ampiaisia, auringonlaskuja ja sanfranciscoja. Jos 80-luvulla tilasi keskioluen, tarjoilija saattoi hakea lämpimän ja vähän pölyisen pullon jostain varastonperukoilta.

Opintolainaa sai valtion takaamana, silti pankkien marginaalit olivat korkeat ja kokonaiskorko saattoi olla yli 15%. Nostin reilu viiden opiskeluvuoden aikana lainaa noin 85 000 markkaa vaikka töissä kävinkin opintojen ohessa. Iso osa tuosta meni Tampereen Dorikseen.

80-luvun lopulla, kuten Sari muisteli, pankeista sai lainaa kävelemällä sisään. Useamman kerran taattiin kavereiden kanssa ristiin toistemme vekselit, siitä jokaiselle toimintatonni käteen ja viettämään iloista viikonloppua.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #41

Minun kohdallani tuo hintojen aleneminen oli vielä suurempi juttu, koska olin vuodet 1990-1995 työssä Japanissa, ja kun Japanin jenin kurssi nousi yli kaksinkertaiseksi Suomen markkaan nähden 90-luvun alussa, niin ekspatriaattisopiukseeni liittynyt valuutttakurssiklausuuli korotti vastaavasti markoissa maksettua palkkaani. Verot maksoin japaniin, mikä oli myös edullista.

Kun vierailin matkoilla ja lomilla Suomessa, niin täällä oli käytännössä ilmaista Japaniin verrattuna. Hotellihuoneiden hinnoista sai Helsingissä vielä tinkiä roimasti. En useinkaan varannut hotellia, vaan soitin kentältä muutamaan hotelliin ja kilpailutin ne keskenään. Kerran yövyin SAS Radisssonissa Runebergin kadulla 60 mk/yö sisältäen aamiaisen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset