sarilait

Omituisia varkaita

Tässäpä vanha festarimuisto. Elettiin jotakin 90-luvun alkupuolta ja juhannuksena mieli päästä bailaamaan. Valkeakoskella järjestettiin festarit, ja parin kaverin kanssa päätettiin juhlia siellä; Olihan Valkeakoski mukavasti Tampereen lähellä. Ainoa mikä puuttui oli teltta. Onneksi läheiseltä huoltoasemalta löytyi edulliseen hintaan kahden hengen teltta. Laskimme, että suhteellisen pieninä henkilöinä mahtuisimme kolmistaankin. Kaverilta pari peittoa mekeen ja menoksi.

 

Mukavahan siellä oli bailata ja katsoa bändejä. Yömyöhäisellä alkoi uni painaa silmää, ja päätimme hiippailla teltallemme nukkumaan. Tyrmistys oli suuri, kun huomasimme, että peitteemme oli varastettu. Hetken pohdittuamme huomasimme, että teltan ovi oli eri suuntaan kuin kootessamme sen. Siinä äidyimme ihmettelemään moisten varkaiden viitseliäisyyttä. Että kääntävät teltan väärinpäin sen lisäksi, että varastavat tavaramme.

 

Luonto alkoi kutsua, ja painelin jonkin matkan päähän pusikkoon. Takaisin tullessani peitteemme olivat salaperäisesti tulleet takaisin, mutta kaverit olivat kateissa. Hetken kirosin miten toiset ovat lähteneet bilettämään ja jättäneet minut yksin. Olin kuitenkin niin väsynyt, että muksahdin peittojen väliin nukkumaan. Eihän kukaan saa festareilla täysiä yöunia nukuttua. Kuorsailin nyt kuitenkin sen verran, että aamusella oli mukava herätä.

 

Könysin pystyyn ja aloin katsella teltanovea. Ilkeä aavistus alkoi nousta mieleeni, ovi nimittäin oli yöllä toiseen suuntaan. Kävelin muutaman metrin ja näin täsmälleen samanlaisen teltan. Hihkaisin, ja sieltähän ne kaverit löytyivät. Vaikka juhannuksena olisi miten kuuma ilma päivisin, yöt ovat hyytävän kylmiä. Kaverit olivat istuneet ja palelleet koko yön hereillä.

 

Jostakin syystä meistä oli ihan uskottavaa, että varkaat viitsisivät kääntää teltan eri suuntaan, mutta kenenkään mieleen ei tullut, että samanlaisia halpistelttoja voisi olla muillakin. Ajatellaan kuitenkin positiivisesti. Ainakin yksi meistä nukkui hyvin:D

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Heh
Itse olen festareilla löytänyt fyysisen manifestaationi nukkumasta autuaan unta jonkun täysin tuntemattoman autosta
Sattuuhan näitä :)

Paras/pahin oli seuraavanlainen

Heräät aamulla kuraojasta litimärkänä
Ei toista buutsia, ei paitaa, ei lompakkoa ja kaverit kateissa
Kauhea kankkunen ja totaalinen blackout

Kaverit löytyivät
Buutsi ja paita eivät koskaan

Se nuoruus, se nuoruus

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Vastaavia kokemuksia. Kirjoitan blogin yhdestä rymyreissusta sitten kun jaksan. Päivääkään en antaisi pois, vaikka tapahtumahetkellä pääsi pari kertaa iso itku.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Kevyttä epätoivoa muistaisin joskus esiintyneen
Tosin jos nyt joutuisi ilman rahaa täysin outoon paikkaan
Voi olla että hyytyisi aikuisen mieli siihen :D

Kakruna ei ollu niin väliä
Tärkeintä oli liike

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #3

Itseäni on aina naurattanut yhden kaverini mies. Tuli puhetta nuoruuden seikkailuista, ja tämä mies paheksui kovasti kaahailuitani. Tämä mies kertoi, miten vastuullisia hän ja kaverit olivat. Aina tarkistettiin, että kaikilla on rahaa, eikä ketään päästetty pahoille teille.

Jos minulla olisi aina pitänyt olla rahaa, en olisi nuorena päässyt minnekään. Tulihan sitä monessakin reissussa itku kurkkuun, mutta tuli myös kokemusta.

Jos tällä iällä lähtisin rahattomana kaahaamaan, olisin typerä. Nuorena olin utelias ja kokeilunhakuinen. Onhan se näin vakavana keski-ikäisenä tätinä mukava muistella, että sentään jotain tuli joskus tehtyä.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #4

Juu :D
Jos olisi sitä rahaa odotellut saapuvaksi
Saisi odottaa elämän alkamista vieläkin

Minä vain menin
Apostolinkyydillä jos muutoin ei päässyt
Siitä oli vastuullisuus kaukana
Yleensä mukana oli vain se mikä mahtui taskuihin

Heh
Vieläkin harvoilla bändireissuilla tupataan kadottamaan joku
Tähän asti on vielä löydetty kadonneet lampaat
Tosin se on sitä rokena röyilliä
Sitähän soitetaan juuri sen takia että hetken saa taas olla kakara

Pahat tiet ovat parhaita teitä kulkea jos elämää haluaa nähdä
Tosin jos joku ei halua niitä käydä astumaan, eihän siinä mitään

Toiset pitävät turvallisuudesta
Toiset jännityksestä
Luonnekysymys se on ain vain

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #5

Luonnekysymyshän se on. Tällä ikää en kyllä uskaltaisi muuttaa taloon, jonka toista päätä puretaan, jotta toiseen päähän saadaan polttopuuta. Sekin temppu tuli aikanaan tehtyä. Kyllä ihminen muuttuu tylsäksi, kun se oikea aikuisuus koittaa:(

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #6

Kovasti epäilen etten itsekään tuosta vain hylkäisi kaikkea
Muuttaisi asumaan autoon ja vastaavaa

Välillä oikein kyllä harmittelee tätä vanhuuden mälsyyttä

Sitten iskee realismi
Selkä ei kestäisi kovia alustoja
Liian helppoon tottunut ruokahalu vatsaa kurnisi
Kylmä tulisi
Kun kastuisi niin varmaan vielä vilustuisi

Siinähän se olisi uusi reality-shöw

Keski-ikäiset koettaisivat pärjätä aerodynaamisia nuorina
Joka vikana luovuttaa on voittaja

Jotenkin tuntuu että keskeytyksiä olisi paljon

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #7

Sas muuta. Tyydytään me muistelemaan, eikä paheksuta niitä nuoria, jotka käyttäytyvät tasan samoin kuin me itse nuorina.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #8

Olen onnistunut välttämään paheksumista toistaiseksi
Muistan liian kirkkaasti oman idiotismini loisteen

Erikoista kyllä että muistaa mitään
Tai no
Muistaa tarpeeksi :D

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #9

Parisen vuotta sitten naapurissani asui nuori kaveri, joka piti välillä melkoisia pirskeitä. Pokkani ei riittänyt valittamaan, mutta olin helpottunut, kun muut naapurit hommasivat juipille häädön.

Se paha puoli siinä nuorena hippaamisessa on, että keski-iässä ei millään kehtaa huutaa naapurin nuorisolle. Väkisinkin muistaa, mitä itse puuhasi siinä iässä:o/

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #10

Juuri näin

Aina kun tekee mieli murahtaa
Tulee mieleen se metelin määrä jolla itse saastutin ympäristöäni

Häätöä ei ihme kyllä koskaan tullut
Pari varoitusta kun jatkuivat juhlat liian monta päivää
Joskus poliisit kävivät laittamassa stopin töminälle

Pitkämielisiä naapureita kyllä

Erikseen sitten oli pari kunnon slummitaloa jossa asuin :D

Spuget juhli yhden yön
Minä soitin kitaraa seuraavan
Naapurin narkit ja keskirapun pontikankeittäjät yrittivät tappaa toisiaan
Reippaamman puoleista elämää kertakaikkiansa

Ei sinne poliisi tullut muutoin kuin hakemaan etsintäkuulutettuja
Tai keräämän puukko-Arskan taas talteen
Räkä-Reiska lähtikin sitten Monosen autolla Arskan keklu keuhkoissaan

No mutta kuten olen aina sanonut
Kun muistaa elää niin on hyviä tarinoita kerrottavanaan

Se jolla on eniten tarinoita kerrottavanaan kaiken loppuessa
On voittaja :)

Taisto Merilä

Ei nyt liity varastamiseen, mutta meillä päin eräs mies meni pyörätelineen avulla sisään kerrostalon alaovesta, kun ei saanut avaimellaan ovea auki. Nämä vuokratalot kieltämättä jonkin verran muistuttavat toisiaan, joten telttaakin suuremmasta voi joskus erehtyä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tuosta tulee mieleeni eräs tapaus Tampereen Pispalasta. Mies heräsi kauheassa krapulassa ja huomasi, että kello on noin kuusi. Mies päätti lähteä hakemaan korjaussarjan ja heitti pyörätelineen kaupan ikkunasta sisään.

Vastassa oli joukko hämmentyneen näköisiä ihmisiä. Tämä Suomen valaistus kun sai kaverin erehtymään varsinaisesta vuorokaudenajasta...

Taisto Merilä

Onhan se täysin ymmärrettävää, koska just siinä kuuden kieppeillä olo on usein kaikkein kauheimmillaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #13

Voi se olla aikaisemminkin. Oltiin kerran siipan kanssa kylässä ja karahvista tarjoiltiin jotain viskiksi luultua. Heti kun päästiin kotona taksista ulos laulettiin rinta rinnan kukkapenkkiin Kesäpäivää Kangasalla: Mä oksennan, ylenannan, ja muutenkin pahoin voin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Omituisista varkaista tuli mieleeni erään tuttavani kokemus 80-luvulta.

Hän meni talvella käymään Inkoon mökillään ja huomasi heti kuistilla, että ikkuna oli teipattu virsikirjan kokoisella kovalevypalalla oikeasta alanurkasta. Tutkittuaan tilannetta hän huomasi, että lasista oli kauniisti sahattu sellainen pala ja sen aukon kautta oli ollut mahdollista avata ovi.

Sisällä odotti uusi yllätys. Sähkötakka oli ruuvattu irti ja viety pois. Seinällä riippuvat sähköjohdot oli kauniisti teipattu eristenauhoilla kiinni seinään. Keittiöstä oli viety kaikki arvokkaat kristalliastiat ja posliinit, mutta esimerkiksi alkoholijuomavarasto oli koskematta.

Yksi antiikkiseksi luokiteltavissa oleva tuoli oli myös viety, mutta kaikki muu oli paikallaan. Lattia oli ilmeisesti lakaistu, koska lasinsiruja ei löytynyt eikä kengän jälkiä tai mitään muutakaaan.

Vakuutus oli kunnossa, mutta hän taittoi peistä viikkotolkulla vakuutusyhtiön kanssa korvauksesta. Kuvausta tilanteesta ei siellä uskottu.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Liian siisti varas näemmä. Kaikki eivät ole läpikotain pahoja ihmisiä, vaikka lain toiselle puolelle eksyvätkin.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Kerran on mökille siisitisti murtauduttu. Oli juotu kolmen vartin leka ja syöty sardiinit. Mutta naapurin mökki olikin sitten sotkussa oikein kunnolla. Oli humala yllättänyt. Varasta ei saatu kiinni. Vakuutus korvasi (oam vastuun jälkeen) ikkunan ja jopa lekan sekä yhdet kumikengät, jotka kyllä löytyivätkin sitten omilta jäljiltä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minä tulin kerran, taas kerran kotiin humalassa. Isä oli vaihtanut oven kätisyyden ja minä yritin raplata itseäni sisään saranapuolelta. Muistan kuinka vitutti, kun ukko tuli hymyssä suin avaamaan oven ja sanoi, että kuka sitä nyt saranapuolelta sisään yrittää.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tuosta muistui oma nuoruusmuisto mieleeni. Olin alaikäinen ja kylillä hummannut. Piti mennä kotiin kiinnijäämättä. Onnistuin kävelemään ovesta sisään, huikkasin tervehdykset ja saapastelin kylppäriin pesulle.

Muuten kaikki meni putkeen, mutta jostakin kumman syystä puin yöpaidan muiden vaatteitteni päälle ja sammuin eteisen lattialle. Juuh, tuli siitä sanomista, mutta pienestä se oli kiini. Niin ja hampaat tuli pestyä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hampaiden pesusta papukaijamerkki:)

Minä olen ilmeisesti viettänyt tylsän nuoruuden, siippa kiskoi aikoinaan perässään Vanhalle kaljalle.

Mutta tuli mieleen että istuin minä sitten Frepan pöydässä.

Ja näin hämäläisenä tuli vielä mieleen että joku siitä pöydästä sanoi kerran pöytää lähestyneelle tarjoilijalle että mitä te siinä hiiviskelette, tuokaa olutta!

http://www.storkamp.com/bocker/den-lyckliga-nation...

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

reilu parikymppisenä olin salossa muuttotalkoissa, ehtoolla lähijunalla turkuun humppaamaan ja yöllä takaisin tullessa alkoi piikkiön kohdalla mahassa vääntää niin pahasti, että hyppäsin kyydistä eikä se laattakaan edes tullut.

Tuohon aikaan oli jo kännykät, mutta ei, en soittanut taksia vaan lähdin saloa kohden kävellen puhelinkopista nyysimäni puhelinluettelon kera ja soittelin sieltä löytämiini päivystäviin ilmaisnumeroihin joilla viihdytin itseäni, joitain mukavia heppuja rääkkäsin pariinkin otteeseen kunnes kännykästäni lopulta ehtyi akku.

yksi saloon tyhjänä palaava taksi pysähtyi kysymään määränpäätäni ja sen kuultuaan tarjosi kohteliaasti kyytiä massiiviseen ylihintaan ja minä jatkoin kohteliaasti kävelyäni.

tulihan sekin todistettua että mukavaksi tallattu bootsi on kävelykenkien eliittiä, en ehkä enää viitsisi, en kyllä omista hyviä bootsejakaan.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tuotahan se joskus on
Aaria oopperasta latuskajalkaisen sonnin kotiinpaluu

Miten ihmeessä sitä joskus jaksoikin kävellä täältä ikuisuuteen
Ei muuta kuin yks kaks koli neli ja eteen!...päin!

Nyt jos joutuisi köpöttämään moisia matkoja
Ei auttaisi edes mukavat linttaan astutut buutsit
Väsy tulisi heti alkutahdeista

Tosin eipä sitä enää pistä itseään sellaisiin tilanteisiin että olisi pakko
Toiviomatkat OY on tehnyt mielessäni konkan
Ei enää toivotaan että päästään perille reissuja
Juu ei
Ei kiitos

Tämän blogin suosituimmat