sarilait

Eksyminen kannattaa aina

Joskus polulta harhautuminen voi olla iloinen asia. Käväisin Tampereen Hatanpäällä asioilla. Takaisin tullessani hyppäsin pysäkiltä ensimmäiseen saapuvaan bussiin. Jotenkin kuvittelin, että kaikki Hatanpään ohi ajavat bussit ajavat keskustan kautta.

Ensimmäisessä risteyksessä bussi kuitenkin kääntyi päinvastaiseen suuntaan. Hetken pähkäiltyäni huomasin, että olin bussissa nro 6. Kyseinen linja kulkee erittäin mutkittelevaa reittiä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Koska ei ollut kiire minnekään, päätin ottaa homman kiertoajelun kannalta.

Oli oikein mukavaa pönöttää bussissa. Bussi kierteli paikoissa, joissa en ole vuosiin käynyt. Näin, miten Koivistonkylä on muuttunut ja Hallilaan tullut uusia taloja. Harmi vain, että bussikorttini vaihto-oikeus oli menossaa umpeen, joten minun oli pakko vaihtaa keskustan bussiin heti tultuamme Hervantaan. Muuten olisi ollut mukavaa tutkailla myös Hervantaa bussin kyydissä.

Tämä ”eksymiseni” sai minut ajattelemaan elämää syvemminkin. Meistä ihmisistä voi tunnistaa kahdenlaista asennetta elämään. Toiset pyrkivät kulkemaan mahdollisimman suoraan kohti määränpäätä, toiset taas suhtautuvat eksymiseen ja polulta harhautumiseen seikkailuna. Itse olen ehdottomasta näitä eksyjiä.

Suoraankulkijat eivät juuri harhapoluista pidä. Osa suoraankulkijoista jyrää edeltään kaikki esteet keinoja kaihtamatta, toiset taas luhistuvat esteiden edessä.

Eksyjät puolestaan kiertävät esteiden ohitse ilman turhia paineita. Eksyjät luottavat siihen, että määränpää ei karkaa minnekään, vaikka sitä ei heti saavuttaisikaan. Tarpeen tullessa eksyjät voivat myös vaihtaa määränpäätä.

Suoraankulkijoiden silmissä eksyjät saattavat näyttää päämäärättömiltä harhailijoilta. Jotenkin kuitenkin uskon, että nykyisessä, alati muuttuvassa maailmassa eksyjät jaksavat paremmin.

Itse olen eksynyt polultani monet kerrat, mutta aina olen päässyt perille. Siitä on todisteena se, että minä olen juuri tässä näin, ihan tällä hetkellä.

Kaikkea sitä ihmisen mieleen putkahtaakin, kun astuu vahingossa väärään bussiin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Olen jetsulteen samaa mieltä, paitsi että miehenä en voi edes kutsua sitä eksymiseksi... ei voi myöntää. Tai vakavasti ottaen en muuten vaan miellä tällaista polulta poikkeamista tai jopa harharetkeä eksymiseksi, kuten siis et ilmeisesti sinäkään. Yksi luonnehdinta tällaiselle olisi esimerkiksi Vaeltaja.
Minulle tosin joskus irvitään, että eksyn ties minne ja jopa ettei muka olisi suuntavaistoa. Suunnan tiedän useimmiten ainakin suunnilleen, reittiä en aina haluakaan tietää. Silloin jos taas ajoituksella on väliä, on/olisi toki syytä skarpata - jos sillä todella on väliä

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Enhän minä todellakaan ole oikeasti minnekään eksynyt. Minähän olen tässä juuri nyt.

Toki itsellenikin on joskus tullut eteen asioita, joiden eteen on ollut pakko ponnistella ja pysyä polulla. Yleensä kuitenkin otan asiat melko lunkisti ja annan elämän viedä.

Tähän mennessä kaikki on sujunut ihan hyvin, vaikka en olekaan rikas ja kuuluisa.

Pieneen tyytyvä elää onnellista elämää ilman suuruuksia ja rikkauksia.

Petri Haapa

Minäkin harhailen usein, mutta eksyminen on ihan eri juttu, sillä olen kerran kokenut senkin, eikä se ole mitään mukavaa, olla keskellä suota hämärtyvässä illassa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Lin Jutang kirjoitti täydellisestä turistista seuraavaan tapaan: Täydellinen turisti ei tiedä minne on menossa eikä mistä on tullut. Aina hän ei muista edes omaa nimeään. Luin ko. kirjan ruotsiksi: Konsten att njuta av livet.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Jollakin tavalla tunnen, että taidan sangen usein olla itsekin turisti omassa elämässäni.

Mutta perille on aina silti päästy. Minä olen juuri tässä ja nyt...

Missä muualla minun muka pitäisi olla?

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Bussilipuissa on se hyvä puoli, että kestävät tietyn ajan, onko se nyt puolitoista tuntia täälläpäin? Kerran kiersin alkuperäisellä aiotulla bussilinjalla ilmeisesti aiotun paikan ohi, sitten huomasin että tullaan liian kauas muualle, jäin pois ja vaihdoin tutunnäköisen numeroon kunhan sellainen tuli, sitten vaihdoin vahingossa vanhusten(?) palvelulinjaan, jäin ihmettelemään jonnekin metsikköön, pääsin ihmeen ilveellä jollakin linjalla Kauppatorille ja vielä samalla lipulla toimivalle linjalle siihen vuodekauppaan jonne alunperin aioinkin. Sillä matkalla ehdin ihmetellä paljon.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tämä kuvastaa myös muuta elämänasennetta.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kyllä se määränpää pysyy paikallaan, vaikka vähän katselisi maisemia laajemminkin siinä matkalla.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Eksyminen kannattaa ehdottomasti aina, ei kysettäkään. Vieraissa kaupungeissa sen kuin kävelee, suunnilleen sitä tietää kuitenkin missä päin on. Itse kuljen vajaan 10km työmatkan fillarilla lähes joka päivä aavistuksen eri reittiä ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Sama juttu. Puhun nyt vain maantieteellisestä vaeltamisesta.

Minä en ole koskaan tykännyt, jos edessä on suora, jonka varrella ei ole mitään vaihtelua. Mieluummin kuljen vaikka hieman pidempää reittiä, jos maisema vaihtuu välillä.

Pidempikin matka tuntuu lyhyemmältä, jos matkan varrella on jotakin katseltavaa.

Matti Hytölä

Kukapa ei olisi eksyksissä? Siis voitko tietää varmasti mihin huominen sinut vie? Tällä en tarkoita pelkästään GPS-koordinaatteja.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Jokainen meistä voi eksyä koska tahansa. Kyse on siitä, miten siihen polulta harhautumiseen suhtautuu.

Ari Hämäläinen

Eksyit siis bussilla Tampereella, minä eksyn kesäisin jatkuvasti polkupyörällä pitkin pääkaupunkiseutua Helsingin ja Tuusulan välillä, joskus jopa Porvooseen asti.

Luulisin, että polkupyörä sopii sinulle vielä paremmin kuin bussi, pikkupoluille ei bussilla pääse. Tervetuloa joukkoon, olet ilmiselvästi aito eksyjä!

Suosittelen sinulle myös hiihtoa ja sienestämistä, ne ovat tosieksyjän peruslajeja. Tässä tosin on pari varoituksen sanaa paikallaan: Varsinkin sienestyseksyminen kannattaa aloittaa varovasti, pienemmässä mittakaavassa, kunnes oppii lajin salat. Päivä metsässä on mukavaa, yö ei välttämättä ole sitä.

Jos eksyy elämässä, voi olla kyse pelkästä illuusiosta, eksymisen sijaan löytääkin oman paikkansa ja eksyksissä oleminen loppuu. Esimerkiksi tie väärästä duunista oikeaan voi kulkea 'eksymisen' kautta.

Hyviä eksymisiä sinulle, Sari ja samoin kaikille muillekin, joita ala innostaa!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Fillari on muuten tosi eto peli eksyjälle. Harmi, että fillarini hajosi. Pitänee ostaa uusi.

Vaikka Tampere ei sinänsä mikään suurkaupunki olekaan, tämä on kuitenkin maantieteellisesti melko suuri alue. Täällä on paljon paikkoja, joissa en ole käynyt koskaan, tai käyn erittäin harvoin.

Silloin kun fillarini vielä toimi, eksyin monta kertaa matkalla lähikauppaan. Tein kilometrien reissuja alueilla, jotka olivat entuudestaan outoja. Kaikkea kivaa siinä matkoilla näkikin:)

Auto rajoittaa liikkumista, mutta fillarilla pääsee ihan mihin vaan:)

Käyttäjän motittaja kuva
Tauno Halkomäki

Eksy ja löydä itsesi!

Mitä se on:

Vain _joutumalla_ irti omasta arjestaan, tutuista rutiineista, paikoista ja kasvoista, pääsee lähimmäksi omaa itseään. On erittäin tärkeää, että tämä joutuminen tapahtuu sattuman tai erehdyksen seurauksena - siis ilman tietoista päätöstä.

Tietoisesta päätöksestä tehty ja pahimmassa tapauksessa "suunniteltu irrottautuminen", esim. loma, ei irrota ihmistä kuvitellusta, hallinnassa olevasta arjesta ja pään sisällä tapahtuvasta minän elämästä, vaan tekee irrottautumisesta vain jatkeen sille arjelle.

Eksymällä, tai nousemalla junaan tai bussiin ex tempore, joutumalla tällä tavoin uuteen, odottamattomaan ympäristöön, aistit terävöityvät ja tietoisuus ympäristöstä laajenee.

Kun tuollainen Sarin mainitsema suoraankulkija joutuu tällaiseen tilanteeseen vahingon tai erehdyksen seurauksena, pään sisäinen minä yleensä hermostuu ja alkaa pelätä odottamattomia tilanteita ja tunnetta siitä, että kaikki ei ole hallinnassa. Seuraksena joko aggressiivinen käytös tai romahtaminen ja itku.

Joku voi väittää, että oma arki, tutut kuviot, paikat, ihmiset ja tavarat ovat juuri minää ja minän ilmenemismuotoja. "Minulla on työ, puoliso, iPhone jne." Todellisuudessa nämä ovat pitkälti ulkoisten vaikutusten paineessa tehtyjä valintoja, miksi muuten niiden hankkimisen takia ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa ja sietämään stressiä ja epämukavuuksia?

Eksymällä, nousseen tietoisuuden tason ansiosta minän sisäinen elämä asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa ulkomaailmaan nähden - jos sille antaa tilaisuuden. Maailma näyttää selkeämmältä, luonto vihreämmältä, tuoksut tuntuvat voimakkaammilta. Ajatukset selkeytyvät kun minän ääni ja arjen kohina lakkaa.

Paljonko lähemmäs valaistumista voit päästä?

PS. Minäkin olen yhteiskunnallisesti merkityksetön - ja hyvä niin. Muinainen kiinalainen viisas opetti, että vapaa voi olla vasta silloin, kun kukaan ei tarvitse. Yksityisyyteni on tämän johdosta hyvin tärkeää, varjelen sitä suorastaan mustasukkaisesti. Sen vuoksi käytän vain nimimerkkejä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Olen kerran eläessäni heilahtanut sinne burn outin rajoille. Onneksi tunnistin oireet ja osasin viheltää pelin poikki heti alkuunsa.

Pidin muutaman kuukauden sairaslomaa ja mietin elämääni todella tarkkaan. Sairasloman päätyttyä sanoin itseni irti ja vaihdoin duunipaikkaa.

Hyvä näin. Kuulin myöhemmin, että samalta työnantajalta lähti monta muutakin kävelemään siksi ettei pää kestänyt. Erityisesti minua risoi, kun kuulin eräästä naisesta, joka kuulemma seisoi kaikki taukonsa vessassa itkemässä...

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Huomioni kiinnittyi siihen, että kaikki kommetoineet kuuluvat eksyjiin, vaeltajiin, harhailijoihin yms. miten meitä kukin haluaakin kutsua.

Yksikään ns. suoraankulkija ei kuitenkaan ole kommentoinut. Miksi?

Ari Hämäläinen

Ehkäpä suoraankulkijoita pelottaa/ärsyttää/pitkästyttää keskustelu eksymisestä eli hyppääminen sivuun arjen rutiineista? Tai ehkäpä heillä on näitä rutiineita 7/24 joten aika ei yksinkertaisesti enää riitä ajattelemiseen ja vielä vähemmän asiasta keskustelemiseen/kirjoittamiseen?

Suattaapi olla näin tai suattaapi olla jotta ei ole näin.

Minun pitäisi kai eksyä suunnittelemaan julkisen hallinnon kaavakkeita, jotta voisin antaa täysin varman vastauksen esittämääsi kinkkiseen kysymykseen. ;-)

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Suoraankulkevilla on varmaan niin kiire, ettei ne kerkee kommentoimaan. Harhailija minäkin olen, viimeksi "eksyin" vaikuttavalla tavalla Mustavuoren metsäpoluille. Aika mukavaa sielläkin oli.

Jorma Laine

Minä tiedän:

Eksyminen on mieleenpainuvaa, se aiheuttaa elämyksiä ja herättää tunteita.

Koitapa saada sellaisia VT3:lla, sillä suoralla matkalla Helsinkiin ja takaisin...
Tai koita kulkea maailmassa silmät omien murheiden sulkemina.. silloin on ihan sama missä kulkee kun ei näe kuitenkaan kuin omat murheensa..

Kun mieli on avoin, eksyy helposti.. silti pysyy polulla ja löytää perille.. :D

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Minä matkustan Helsingin metrolla päivittäin - aivan niin kuin useat kanssamatkustajatkin tekevät. Se on peloittaa, koska matkan varrella on tunneleita. Olen kuitenkin päivittäinen suoriutujasankari tai ämpäri - vati tai ihan jotain.

Jo liukuportaatkin ryhtyvät pelottamaan heti aamusta tai illasta käsin. Niissä rupeaa huimaamaan.

Sisäpaisti jos metro on täynnä, pitää pitää puristaa alumiinitangosta että pysyy seisallaan ja sitten kädet haisevat metallilta.

Mitä ovatkaan Tampereen Hatanpään ongelmat metropolikseen verrattuna? Varmaankin aika arkisia.

Jos sinne Hatanpäähän joskus alkaa metroa pukkaamaan, niin voi käydä huonosti. Sitten pitäisi metrorataa laittaa Jämsän tai ihan minnekkä vaan.

Samantien voisi keksiä vaikka että Tampere liitettäisiin kuntaliitosten myötä Jämsään tai edes johonkin tai jopa Jyväskylään - ehkä jopa Mikkeliin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Olin aikoinaan kaverin kanssa Pääkaupunkiseudulla MikroPC:n tai kirjankustantajan kirjoittajatapaamisessa, lue syöjäiset ja juomingit ja sovimme lähtevämme viimeisellä junalla Turkuun. Se oli jossain hieman syrjäisemmässä hotellissa ja sieltä pääsi paikallisjunalla. Juoksimme juuri asemalle tulleeseen junaan ja konnarivaunuun. Kun konnari kysyi matkan päätä, sanoin terävästi keskustaan. Konnari kysyi tarkentaen, Järvenpäähänkö?

Bussilla pääsi kuitenkin ihan hyvin myöhemminkin Turkuun eikä oltu edes edestakaisia lippuja ostettu.

Jorma Laine

Itse harrastan autollakin sivutiekruisailua. Monesti katson jonkin pikkutien joka "näyttää" menevän sinne, minne olen matkallakin. Monesti se myös menee... joskus ei.

Joskus pääsee sellaiseen kohtaan - in the middle of Nowhere- jossa on pakko pysähtyä katselemaan jotain kohdetta. Se voi olla vanha talo, kaunis ranta... ihan mikä vaan.
Monesti tulee myös ajatus päähän, että voi kumpa tuo vanha talo/tuulimylly/aita etc. voisi kertoa tarinoita siitä, mitä on vuosien varrella nähnyt..

Monesti olen myös kokenut lapsenomaista riemua vain siitä, että reissuilla sattuu vastaan "tukkalehmiä" (ylämaankarjaa siis) tai että on jokin kuiva leivänkäntty mukana kun osuu hevoshaan kohdalle..

Usein olen myös kokenut samanlaisia onnen hetkiä kun kauempaa katsellen näen pikkulasten riemua syksyisen kuralätäkön kimpussa tai pienestä tytöstäjoka onnellisena ja tärkeänä tulee esittelemään löytämäänsä sammakkoa..

Olen tanssinut alasti ukkoskuuron alla, olen katsellut pilviä ruohonkorsi suussa selälläni keskellä peltoa. Olen ottanut päikkärit heinäladossa ja mennyt auttamaan ihmisiä heinänkorjuussa.

Olen istunut oudossa kaupungissa torilla ja syönyt mansikoita. Olen kiivennyt jos jonkinlaisiin näkötorneihin. Olen nauranut intiassa paikallisten kanssa vaikkei kumpikaan ymmärtänyt toistaan.

Ja kaikki nämä "eksymällä" isolta, nopealta ja tylsältä pääväylältä..

Elämä on kaunis ja ihana. Jollei siitä tee itselleen jotain muuta.

Niin ja se Eksyminen......... on elämän suola..

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tekisi mieleni eksyä joskus autoosi...

Jorma Laine

Toivotan Sinut Tervetulleeksi koska vaan .. :D Tässä naapurikunnassa kun olen, niin matkakaan ei liene este.. :D

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Päätin laittaa tänne meille kaikille eksyjille sopivan videon.

Kate Bush - Cloudbusting

http://www.youtube.com/watch?v=pllRW9wETzw

Tämän blogin suosituimmat