sarilait

Pakko leuhkia

Tein paikallisella hyväntekeväisyyskirppiksellä sellaisen löydön, että minun kerta kaikkiaan pakko leuhkia. Tässä lähettyvillä ei ole nyt ketään, kelle leuhkia, joten leuhkin teille.

Läysin Harry Martinsonin teoksen Aniara hintaan 3€. Olen lukenut kirjan joskus pikkulikkana, ja minulla on hämärä mielikuva, että pidin kirjasta. Sittemmin unohdin koko kirjan olemassaolon.

Tänään en varmaan ehdi kirjaani syventyä, mutta minulla on nyt hyviä lukuhetkiä tiedossa. Että sellaista leuhkimista tänään:)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pienistä iloista koostuu hyvä mieli.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kyllä. Olin unohtanut koko kirjan. Pienellä rahalla sai todella hyvän mielen:)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Hyvä syy on leuhkia. Wikin mukaan kuuluisi yleissivistykseen. Tuossa on itselläni musta aukko - avaruudesta puheenollen.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Löytynee kirjastostakin. Luen kirjan uudelleen ja kerron, oliko oikeasti kannattava ostos. Olin vähän toisella kymmenellä kun luin tuon viimeksi. Ainoa muistikuvani on, että pidin kirjasta. Saa nähdä miltä kirja vaikuttaa aikuisen silmin.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen
Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Kirpparit parhautta
Kehuminen kannattaa aina

Kellä riemu on
Se riemun jakakoon
(Uusi betoniviidakon sanonta)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kirppareilta voi tehdä ihan ällistyttäviä löytöjä. Minä olen ihan kirppisfani.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Jeps varsinkin kun nykyään ovat taas vanhojen tavaroiden aarreaittoja
Jossain vaiheessa meni siihen että oli viron kopiokamaa pullollaan
Se taas ei oikein iskenyt

On niiltä kyllä tullut löytöjä tehtyä vuosien varrella

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #9

Meni Viron maffialta bisnekset persiilleen, kun me oikeet piraatit keksittiin internetti!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Ja hauraat osat murenevat pois,
vain kovat kohdat entiselleen jää
vaan aika rientää tietään ankaraa
ja viimein lujimmankin hävittää."

Ihana, ihana Harry Martinsson, joka on Aniaran runoillut ja saanut parhaan mahdollisen suomennoksen Aila Meriluodon kädestä. Tuo pieni "maistiainen" ja ensimmäinen runosäe on minun kirjassani sivulla 115 ja kuuluu lemppareihini.

Minäkin olen omani ostanut Hietalahden kirpparilta vuonna 1989 ja olen jopa hinnankin merkannut eli 60 markkaa. Luulen maksaneeni siitä enemmän kuin sinä, sillä hinnat ovat selvästi laskeneet kun kuolinpesistä tulee kirjoja, joita perilliset eivät voi tai halua säästää. Tiedä häntä, mutta ilo on meidän:)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kun eteen tulee loistavaa kirjallisuutta, hinta ei paljoa paina. Mutta nyt minä sain todellisen klassikon erittäin pienellä hinnalla. Kolme euroa tuosta teoksesta on kuin ilmainen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Ja hajonneena lehviin, latvaan puun
se kuoro kohta tuulen korvaan soi,
soi kuolemasta kuinka hilpeään
se kesään unohtunut huminoi."

Kolmas painos, WSOY, Porvoo 1965 - niinhän?

Kirja on todellakin kuin tähtitaivas; se löytyy omalta paikaltaan ja näyttää samalta kuin vuosi tai vuosisata sitten. Se ei haavoitu sähkökatkosta tai edes kyberhyökkäyksestä, ja sen ääreen voi palata yhä uudelleen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Juuri näin Tuomo - hyvä! Minun kirjani on neljäs painos vuodelta 1974.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #17

Minulla on sama painos. Suomentaja Aila Meriluoto.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Onnittelen Sari! Hinta on todella mitätön noin hienosta kirjasta. Parhaat kirjat loppuivat ainakin ennen aina kaupoista kesken ja kirjastoista ne helposti jäivät palauttamatta...kraak.
Mikähän on tämän päivän tilanne?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen
Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niinpä kirjastojakin yhä tarvitaan. Minulle tuo Martinssonin nimi ja Aniara kuulostaa tutulle, mutta en ole kenties sittenkään lukenut eikä löydy hyllyistä, sääli. Mistähän se tuttuus tuleekaan? Tällä hetkellä menossa Anna Gavaldan Kimpassa, jotenki niin ihanan ranskalainen ja hempeä, ja hiukan kuin Barberryn Siilin eleganssi. On pakko lukea jotain iloista, kun on monta melko ikävää kirjaa tullut viime aikoina luettua.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Martinsson sai kirjallisuuden Nobelin hyvin pitkälti tuon kirjan ansiosta. Tuo oli hyvin tunnettu teos vielä omassa lapsuudessani, mutta jostakin syystä se on päässyt ihmisiltä unohtumaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

LAULU KARJALASTA-runo on tehnyt Karjalaa tunnetuksi enemmän kuin Kalevala:

...Yli kaiken kauniin väikkeen väikkyy kaunis Karjalani,
vedenvälke puitten takaa, suven valostuva aalto,
katso, kesäkuinen ilta tuskin hämärtyä ehtii
kun puuhuilunkirkas kukkuu autereisen savun yllä
houkuttaa ja armas Aino terhenhuntu hartioillaan
nousten yli vedenpinnan kuulee käen kultarinnan
kuiskivassa Karjalassa.

Kuinka neuvot noudatella,
neuvot muinaisien aikain
joitten lait on ammoin kuolleet
joitten niitut aika poltti.

Miiman salit istuskella.
Muistaa kuinka kerran eli
toista elämää ja oppi
karun leivän viisautta.

Tässä olla. Missä äiti?
Tässä olla. Tyttö missä?
Paremmassa maailmassa.

Siksikö kun puukkoon tartuin
nyt en löydä armastani.

Iskin isäpuolen rintaan
kun se, korska, saunan jälkeen
kourin tarttui immen poveen...
Missä sitten? Jo, jo muistan.
Nurmen näen, metsän kuulen
kaukaa runon Karjalasta.

Tässä istun toisten kanssa
jotka kerskaa maailmoistaan,
olostansa, elostansa
Kuningastentähdellänsä.

Vuosituhansia vierryt
yhdeksän lie istumasta
nurmen reunaa immen kanssa
kun se täyttyi, kun ne raastoi
minut nurmen Karjalasta.

Hyvä unohtaa on joskus.
Hyvä että pienen hetken
vain on muiston portit auki.

Hyvät muistamatta vaiheet
hitaan sielunvaelluksen.

Paras katsella, ei haastaa.
Täälläkin kai luojanvahdit
istuu kuunnellen. En tiedä.

Kun vain vaikenen, kun kärsin,
hiljaisuudessa kun kadun,
ehkä saapuu ilta jolloin
muistojeni päähän pääsen,
päätän sielunvaelluksen,
puhdas, kelvollinen lienen
jaloon Kuningastentähteen,
liu'un niin kuin lintu kauas
karjamaitten Karjalaani.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Kirppareilla on mukava kierrellä, mutta nykyisin ei taida oikein tehdä mitään suurempia löydöksiä. Joskus kymmenen vuotta sitten löysin Hakaniemestä viisi Jack Londonin kirjaa, jotka ilmeisesti olivat ensipainoksia. Maksoin kirjoista yhteensä 5euroa. Puumalasta sain Tapio Wirkkalan vaasin yhdellä eurolla, jota en tiennyt Wirkkalan vaasiksi, vaan ostin sen pelkästään silmää miellyttävän ulkonäön tähden. Kissa sen loppujen lopuksi sai kirjahyllystä pudotettua ja vasta sen jälkeen selvitin netistä kenen suunnittelemasta vaasista oli kyse. Joskus kyllä kirppareilla niin sanotusti haukkaa myös "sitä itteään". Kerran ostin 40eurolla emman lippaan ja viereisessä eräliikkeessä niitä myytiin 15eurolla kappale. :)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tampereella SPR:n Kontti on todellinen aarreaitta. Koska kyse on hyväntekeväisyydestä, sinne lahjoitetaan välillä todella arvokasta tavaraa. Pitää vain osata olla paikalla oikeaan aikaan. Itse asun kävelymatkan päässä, joten tulee usein poikkeiltua. Tuo ei suinkaan ole ensimmäinen kirjalöytö, jonka olen Kontissa tehnyt.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset